Viime päivinä meitä on hemmoteltu kauniilla ja lämpimällä kevätsäällä, joten koko perhe on viihtynyt ulkosalla todella hyvin. Tytöt ovat keinuneet ja leikkineet leikkimökissä, mies on saanut laatoitettua käytävän etupihalta terassille ja minä olen istuttanut kukkia ja kitkenyt rinnettä kädet rakoilla. Puutarhamyymälöihin on parissa päivässä saatu uppoamaan toistasataa euroa rahaa, jota meillä ei oikeasti olisi, mutta mitäpä sitä ei ihanan puutarhan eteen tekisi.

Tänään sain istutettua etupihan rappusille kaksi samanlaista ruukkuasetelmaa, rappusten molemmille puolille.

Takana on omenankukkapelargonia, siitä oikealle hopealanka, edessä puutarhaneilikka ja vasemmalla intianmintut, josta voi kesän mittaan napsia vaikkapa teetarpeet tuoreeltaan. Rappusten toisella laidalla kasvit on istutettu peilikuvaksi.

Pientä yrttimaatanikin sain pikkaisen täydennettyä kurkkuyrteillä, sileälehtisellä persiljalla ja omenamintulla. Ja päätinpä iskeä jääkaapista löytyneet itäneet perunatkin maahan ja kokeilla, saataisiinko jossain vaiheessa kesää muutama uusi peruna ihan omasta maasta. Askartelinpa vielä hienot nimikyltitkin yrteille, jotten kävisi kuten viime- ja toissavuonna istutetuille monivuotisille (=unohdan, mitä missäkin kasvaa).

Reunatiilet meinaavat romahtaa, kun eräs tietty pikkuneiti innostui hyppimään keväällä niiden päällä. Tiilet olisi tarkoitus korvata jossain vaiheessa hienolla reunakivimuurilla, jota aloitamme toivottavasti jo tänä kesänä, seuraavana viimeistään.

Suurin urakka pihalla on ollut kuitenkin etupihan rinne. Olisi varmaankin ollut fiksua laittaa rinteeseen vaikkapa kerros katetta siinä vaiheessa, kun siihen laitettiin mullat kolme vuotta sitten, mutta kun siinä vaiheessa ei ollut varaa alkaa ostella rinteeseen kasveja, niin jotenkin se sitten jäi. Nyt olen sitten kitkenyt rinnettä, ja siihen on laitettu jo yksi peräkärryllinen kuorikatetta. Postilaatikon luo sain istutettua kolmekymmentä kurjenpolven tainta ja vähän kauemmas neljä sinivatukkaa. Niiden väliin pitäisi vielä istuttaa_jotain.

Kuvanottovaiheessa kurjenpolvia oli istutettu vasta kymmenen. Ne leviävät ja peittävät toivottavasti koko istutusalueen parissa vuodessa. Reunakivetystä mies jatkaa toivottavasti jo tänä kesänä postilaatikolle asti.

Tähän urakkaan meni siis pari päivää. Jotta ei kuitenkaan unohtuisi, että hieman on vielä tehtävääkin, laitan myös kuvan otettuna tontin toiselta nurkalta. Tämä on näitä suuren rinnetontin riemuja. Kun oikein tarkasti katsoo, niin kyllähän siellä postilaatikon luona kaukana perällä pilkottaa tämä valmiiksi tehty aluekin...

Kyllä tuollakin on sinivatukan taimia tuonne n. neljännelle isolle kivelle asti laitettuna. Ne pitää vain kaivaa rikkaruohojen seasta esiin ja hakea nelisen peräkärryllistä sitä kuorikatetta lisää...